Abstraktit käsitteet uppoavat syvemmälle

Miksi nousisin?
Miksi sietäisin neonvalojen leikkiä päivästä toiseen
kun minulla olisi paljon tähdellisempääkin tehtävää?
Miksi tarttuisin tupakansavuun kuin elämänlankaan
kun haluan vain elää tavallisena ihmisenä?
Miksi uskoisin sinun juopuneita sanojasi
kun minut on opetettu epäilemään ja kaipaamaan?
Miksi kaipaisin?
Minulla on jo kaikki mitä tulen koskaan saamaan.

Kaulahuivi ja kynsikkäät tähdenlennolle

Haaha, leivoin. :D Itse asiassa kyllä jo aikoja sitten, mutta laitoin nyt kuvia noista muffineista. Sisällä on omenaa ja kanelia, ihana makuisia olivat, vaikka itse sanonkin. Ainut asia mikä niissä huolestutti oli se, että tuohon päälle pulppusi sitä taikinaa kun ne paistuivat uunissa. o___o" No jaa, ei se toivottavasti ollut mitenkään vaarallista. Nimittäin jos oli... olen myrkyttänyt aika monta ihmistä (itse taidan olla mystisesti immuuni).

Tässä on... tai no joo.
Saanko esitellä teille rakkaimman pehmoleluni? Hänen nimensä on Minkki ja hän on ollut minulla varmasti ainakin kymmenen vuotta, kestänyt kärsivällisesti sen että nukun kirjaimellisesti hänen päällään, kastunut kyynelistä ja lohduttanut minua kun kaikki muu menee... niin, nätisti sanottuna päin mäntyä. Kumartakaa häntä - ei, älkää. Hän nimittäin vihaa sitä että häneen kiinnitetään liikaa huomiota, pysyttelee ressukka mielummin sänkyni nurkassa ja seurailee maailman virtaamista ohitse. Niinpä olen peittänyt hänet osittain tuolla kutimella, josta muuten on tulossa jonkinlainen kynsikäs/irtohiha.

Toinen pehmolelu. Hän on rutkasti nuorempi kuin Minkki, eikä ole vielä oikein saanut tilaisuutta kotiutua. Ressukalla ei ole edes nimeä vielä, olen menettänyt kyvyn nimetä pehmoleluja hyvin sitä mukaa kun ikää on karttunut. Ehdotuksia saa ladella.

Jo aikaisemmin esitellystä kutimesta vielä kaksi kuvaa, kuten huomaatte, ja tällä kertaa sitä on tehty enemmän kuin yksi tai kaksi kerrosta. :D Ja salamalla saa todella hienoja efektejä.

Ja minähän tein tuon tumman kohdan tuonne tarkoituksella.

...Hiljaa siellä.

Silkkipaperiydinvoimaa

Hento ajatus tempautuu ilmaan kuin untuva enkelin siipisulkien alta ihmiskäsien töiden kiitäessä ohitse. Kenties minut vielä temmataan lentoon viidakon lakien mukaisesti, koska minä en ole vahva enkä nopea. Olen hidas ja heikko ja ulkokuoreni on silkkipaperiorigamipallo ydinvoimalan generaattorikuoren sijasta. Hengitykseni rytmi särähtää jokaisen sydämenlyöntini säikyttämänä, sydämenlyöntini jäävät väliin kun joku tulee takaa äkkiarvaamatta.
Tehtaan varjo ja sen mätä kananmunahaju muistuttavat kolmensadan metrin päästä kotoani mikä tätä maailmaa pyörittää. Ne kuiskivat minulle totuuksia ja minä vastaan valheilla, koska en halua koskettaa maailman jäistä teräskuorta joka hohkaa kaiken lämpönsä ulos houkuttelemaan ihmisiä ansaan. Kun sinne päätyy, sieltä ei pääse enää takaisin, maailma ei päästä irti. Silloin sitä on yhtä suuri kuin kadotettu, kadonnut poika jonka Peter Pan on hyljännyt Mikä-Mikä-Maan rannoille koska kadonneet pojat eivät saa kasvaa aikuisiksi mutta maailman myrkyllinen ilma pakottaa aikuistumaan ja jäätymään BB-tähdeksi joka tahtoo epätoivoisesti julkisuuden tuomaa lämpöä kylmiin verisuoniinsa, vaikka sitten sairaan televisiomaailman kautta.
Raskas ajatus on vahvempi kuin hento. Se purkautuu autojen pakoputkista paksuna, mustana savuna ja laskeutuu ylle kuin ydinräjähdyksen jälkeinen laskeuma.
Generaattorikuoret pitävät omat jätteensä sisäpuolella ja muiden jätteet ulkopuolella.
Vaarallisimpia ihmisiä ovat silkkipaperiorigamit.

Hello piipul.

Terveeks, ihmiset siellä ruudun takana. Täällä puhuu Nuokku, tällä hetkellä viisitoistavuotias tyttönen täältä jostain. ^___^ Ajatuksena olisi runoblogin pitäminen, mutta tänne tulee kyllä muutakin kamaa, kaikkea randomia enimmäkseen. x3 Mitäs sitä enempiä selittelemään, nyt on esitelty itseni ja silleen. Kyselkää enemmän jos kiinnostaa (mitä hieman epäilen).