Maailman ja ihmisen väliin
tarvitaan jotain kovaa,
huojuva torni josta vedetään
yksi kerrallaan palasia pois
ja hitaasti silmät tottuvat
pimeään valoon
katsomaan siihen värähtämättä.
Tarvitaan värillinen pleksilasi
jonka voi hajottaa
ja työntää sirpaleet irti yksitellen.
Minä en usko, että sukkapuikolla voi tappaa ihmisen.
En ennen kuin saan nähdä uhrin.
Nuo olivat hienoja kielikuvia ja symboloivat niin kasvamista! Sukkapuikkolopetus tiivisti kyllä runon mukavasti, mutta ensin jotenkin ajattelin, että niillä sukkapuikoilla työnnetään niitä pleksin paloja, yhteys jäi hieman hämäräksi. Mutta ehkä se olikin tarkoitus. Olla salaperäinen.
VastaaPoistaOtsikko vastasi niin hienosti tuota runon sisältöä. Ei kai se aikuisuus vaan näytä pimeältä valolta? Sinne kyllä kannattaisi lisätä montakin aurinkoa ja tähteä ja kynttilää ja jopa ilotulituksia!
Tajusin nyt, että tämähän on kuin varsin hienoa rocklyriikkaa. Ajattelepas sitä!
Ei siinä oikeastaan ihan aikuisuutta tarkoiteta, ennemminkin ehkä sitä aikaa, jolloin ihmiset alkavat katsella ympärilleen enemmän.
VastaaPoistaVai niin? No kiitos, kiitos. :D Pitää ehkä ryhtyä sanoittajaksi, kunhan vain saisin riimit kohdilleen.