Hyvää uuttavuotta (meneekö se yhteen vai erikseen?)

Taas kerran kirjoitan ihan vain ilmoittaakseni, että elämä vie voimat kynältäni. Pitäisi saada luettua kaksi Kjell Westön kirjaa noin kahdessa viikossa. Se ei kuulosta kovin paljolta, kun ottaa huomioon, että ne kirjat ovat suhteellisen lyhyitä eivätkä edes mitään Sormusten herra -kieltä.

Mutta kun niitä hahmoja on ihan liikaa. En pysy perässä niissä, ihanteellinen kirja minulle on kirja, jossa on kolme tai neljä tärkeää henkilöä, korkeintaan siis. Tärkeillä henkilöillä tarkoitan niitä, joiden nimet ja muut sellaiset asiat pitää muistaa. Tämän takia taisin lopettaa fantasiakirjojenkin lukemisen.

Sitä paitsi olen saanut huomata, että paineen alla minun on mahdoton lukea mitään. Aina kun ajattelen tarttuvani kirjaan ja aloittavani lukemisen, alan äkkiä ajatella esimerkiksi nallea, joka edelleen odottaa neulojaansa pöytäni laidalla ihan yksin. Ja lopulta päädyn neulomaan sitä pari uutta kerrosta ja kirjoittamaan päiväkirjaani. Epätoivo iskee ja silleen.

Olen kyllä saanut jotakin aikaan, mutta se on taas sitten sen tasoista, että se ei kestä paivänvaloa ei niin yhtikäs yhtään. Niin että jos olette kytänneet tätä blogia ja ajatelleet että "milloinkas se kirjoittaa taas", mitä epäilen suunnattomasti, tietäkää tämä. Vanhoja tekstejä minulla on, joten niitä saatan jossain vaiheessa julkaista, mutta en nyt. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että todennäköisesti luen ne ja heitän takkaan sen enempiä miettimättä.

Onneksi meillä ei ole takkaa.